Satavuotisjuhlat Tuliketussa

Vino vietti jälleen perinteisiä hirvipeijaisia hotelli Tuliketussa la 22.11.
Tilaisuus aloitettiin poikkeuksellisesti juhlavan virallisesti poksauttamalla kuohuviinit seuramme seniorin, Mikon, 75-vuotissynttäreiden kunniaksi. Seniori huomattiin hyvämuistiseksi, kun hän ainoana muisti, että viiniseuramme täyttää 25 vuotta. Samalla kokoontuminen muuttui satavuotisjuhlaksi.

Sitten käärittiin hihat ja alettiin töihin.
Arvosteltavana oli kaksi punkkua, jotka kumpikin miellyttivät raatia. Yhteinen nimittäjä juomille oli Mourvedre-rypäle, jota tosin kakkosessa oli vain 5%, tuntuneeko missään?  [ Ei, lat. huom.]

Ykkösviini, australialainen Block 50 Mourvedre Grenache, sai huippupisteet, 4,0.
Tuoksua luonnehdittiin eksoottiseksi, mikä tässä tapauksessa ei siis ollut negatiivinen arvio. Joku löysi tuoksussa nahkaa, toinen pani vielä paremmaksi  ehdottamalla siannahkaa. Yksimielinen päätös lopulta oli, että aromi oli villisiannahkaa. Osoittanee jäseniemme ylivertaista asiantuntemusta.
Alkoholia oli tuotteeseen kertynyt huimat 14.5%, johtuneeko alkavasta ilmastonmuutoksesta. Toivomme ilmastonmuutoksen pelastavan Ranskankin viinituotannon - saisivat poimituksi rypäleensä joksus kypsinäkin...

Kakkonen, etelä-afrikkalainen Earth Song Shiraz Mourvedre sai 3,5 pistettä, havaittiin varsin juomakelpoiseksi.


Lopulta päästiin pääasiaan eli verottamaan Viken laatimaa loistavaa seisomapöytää. Hirviannokset tuotiin suoraan lautaselle, niitä ei haaskattu hotellin muille vieraille. Salaatti- ja kalapöytä olivat ennennäkemättömän runsaat ja maukkaat. Lisäksi pääsimme syömään perinteisiä jouluruokia, koska samaan aikaan vietettiin Tuliketussa pikkujoulujuhlia. Paikalla kuultiin elävää musiikkia paikallisen orkesterin esittämänä. Tunnelma oli katossa alusta alkaen; ilta kului seurustelun ja tanssin merkeissä.


Kuvaajan väsähdettyä ja poistuessa nukkumaan, viimeiseksi havainnoksi jäi viinikerholaiset villissä tanssissa...

Pidot Puistolassa - possua, hirveä ja lammasta

Perinteinen rosvopaisti nautittiin edellisvuoden tapaan Sotkamossa. Rosvopaistiuuni täyttyi ääriään myöten; tarjolla oli täytetty hirvensydän, porsaanpaisti ja lammaspaisti. Syötävää siis riitti. Paikalle saapuikin lopulta parikymmentä reipasta viinikerholaista. 

Juomatkin olivat tällä kertaa kaikkien mieleen, koska jokainen toi omat viininsä. Ruoka valmistui n. kahdeksassa tunnissa mukaanlukien uunin alkulämmitys. 

Marskinryyppy, lestinheitto ja yhteislaulu kuuluivat tietysti ohjelmaan. Lestinheitossa saatiin uudet voittajat, koska edelliset voittajat määrättiin tuomareiksi.

Hyvä ilma mahdollisti syömisen tähtitaivaan alla. Tunnelma oli korkealla koko ajan ja ilta huipentui komeiden pihlajien alla laulettuun lauluun Uralin pihlaja, vieläpä alkukielellä venäjäksi.

Kuivatuilla luumuilla ja aprikooseilla täytetty hirven sydän.

 

Reseptit:

Porsaan ulkofilettä marinoitiin seoksessa, jossa oli aprikoosimarmeladia, raastettua inkivääriä, valkosipulia, soijakastiketta ja currya.

Lampaanpaistin marinoimiseen rosmariinia, timjamia ja lihaan upotettuja valkosipulinkynsiä.

Hirven sydän täytettiin kuivatuilla luumuilla ja aprikooseilla.

Anders Routa varasti shown

Pieni, mutta edustava joukko vinolaisia kokoontui perinteiselle piknikille Eino Leinon päivänä.

Tilaisuus alkoi juhlavasti Eino Leinon muistopatsaalta Kajaanin Rantapuistossa, jossa tämä viinikerhon suojeluspyhimyksen patsas kukitettiin ja jalat voideltiin viinillä.

Kuulimme myös kantaesityksenä riemastuttavan runon Eino Leinolle. Tätä piknikin osuutta seurasi runsaasti myös kerhomme ulkopuolisia ihmisiä.

 

 Jouduimme siirtymään patsaalta joen pohjoispuolelle Kyynäspäänniemelle Linnansillan kautta, koska matkaa lyhentävää uutta siltaa ei ollutkaan vielä rakennettu.

Kyynäspäänniemellä meitä odotti yllätys; paikka oli täynnä outoja kulkijoita. Onneksi Anders Routa joukkoineen jatkoi matkaansa. Olimme kuitenkin hetken aikaa keskellä ihmeellisiä äänimaailmoja, väriloistoa ja outoa tanssia, vaikka viinipullot olivat vielä avaamattomia.

 Porukan vähetessä pidot tietysti paranivat ja riemukas piknik pääsi vihdoin alkamaan.

                   

 Tilaisuuden lopuksi siivosimme jälkemme ja siirryimme katsomaan tervasoutunäytöstä 

 Kajaanin Ämmänkoskelle.

Torppareid​en vapaailta

Vinolaiset kokoontuivat 2.6. Paltaniemen kulttuurimaisemissa. Paikkana oli tunnelmallinen Vähälän torppa Pappilanniementien varrella.

Paikalla oli 13 vinolaista, aivan sama lukumäärä kuin eräällä kuululla illallisella.
Kokoontumisen aiheena oli Mairen ja Günterin kauan odotettu Suomen vierailu. Jälleennäkeminen oli lämmin, ehkä muutama ilonkyynelkin vieritettiin.

Kauko ja Ulla olivat savustaneet lohta huolella ja hellyydellä, kyytipoikana salaattia ja P.Heikkisen kuulua leipää.
Nautiskelimme pöydän antimien ohella omia viinejä, Günter viihdytti meitä kitaran varressa tunnetulla taidollaan. Pistimmepä välillä yhteislauluksikin.
Sarjassa "Mitä Suomi juo" tutustuimme Alkon myydyimpään punkkuun Chenen Merlot- Shiraz- seokseen. Aine todettiin helposti nieltäväksi ja oletettavasti hyvin sisällä pysyväksi, soveltunee parhaiten aloittelijoille.

Ilta päätettiin ns.  ihmisten aikaan, koska monilla oli seuraavana aamuna työpäivä edessä.